Mitä toiminimeä perustaessa kannattaa ottaa huomioon

Toiminimi – verotus, perustaminen ja muut käytännön asiat

Toiminimen perustaminen on helppoa ja lähes ilmaista. Vähentyneen byrokratian ansiosta toiminimi on hyvä vaihtoehto aloittavalle yhden henkilön yritykselle. Tästä löydät kaiken tarvitsemasi tiedon toiminimellä yrittämisestä helposti yhdestä paikasta.

Toiminimiyrittäjyydestä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä yksityistä elinkeinonharjoittajaa. Varsinaisesti toiminimi tarkoittaa minkä tahansa yrityksen rekisteröityä nimeä. Toiminimi on sanana kuitenkin vakiintunut kielessä niin, että sen käyttäminen yksityistä elinkeinonharjoittajaa tarkoittaessa on usein selkeämpää.

Muista yritysmuodoista poiketen yksityinen elinkeinonharjoittaja ei ole itsenäinen oikeushenkilö. Hän siis vastaa kaikesta yritystoiminnasta henkilökohtaisesti ja on myös loppujen lopuksi henkilökohtaisesti vastuussa yritystoiminnan velvollisuuksista, kuten veloista. Toiminimellä yrittäminen on kuitenkin hallinnollisesti kevyempää yrittämistä, eikä alkupääomaa tarvita.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan edut

  • Päätöksen teko nopeaa ilman kokonaista organisaatiota
  • Vapaus valita omat työaikansa ja -paikkansa
  • Edullinen rekisteröintimaksu eikä vaadittua pääomaa
  • Vapaat yksityisnostot
  • Yksinkertaistettu, maksuperusteinen kirjanpito
  • Helppo perustaa

Yksityisen elinkeinonharjoittajan mahdolliset ongelmat

  • Yrittäjä henkilökohtaisessa vastuussa kaikista lainoista ja velvoitteista
  • Paljon tienaavalle yksityishenkilön veroprosentti voi nousta taivaisiin
  • Aviopuoliso lasketaan helposti verotuksessa yrittäjäksi

Kenelle toiminimi sopii?

Toiminimen voi perustaa ETA-alueella asuva luonnollinen henkilö. Tätä rajoitetta ei osakeyhtiössä ole.

Toiminimen perustaminen sopii parhaiten sellaiselle aloittavalle yrittäjälle, joka aikoo toimia yrittäjänä yksin ja jolla ei ole suunnitelmissa palkata muuta henkilökuntaa. Yksityinen elinkeinonharjoittaja työskentelee täyspäiväisesti tai sivutoimisesti pienyrittäjänä hyödyntäen omaa ammattitaitoaan. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimiseen ei myöskään vaadita samanlaista alkupääomaa kuin osakeyhtiön perustamisessa, vaan toiminimen voi ottaa käyttöön kuka tahansa Euroopan talousalueella asuva luonnollinen henkilö.

Toiminimen perustaminen

Toiminimen perustaminen on helppoa. Toiminnasta tarvitsee ainoastaan tehdä perusilmoitus kaupparekisteriin ja Verohallintoon ennen yritystoiminnan aloittamista. Kaupparekisteriin ilmoittautuminen on suositeltavaa, mutta ei pakollista, ellei kyseessä ole luvanvaraisen elinkeinon harjoittaminen. Lisäksi kaupparekisteriin on ilmoitettava yritystoiminnan aloittaminen, mikäli työtä on tarkoitus tehdä erillisessä liiketilassa tai jos yrittäjä aikoo palkata perheen ulkopuolista henkilökuntaa. Kaupparekisteriin ilmoittautuminen on suositeltavaa, jotta yrityksen nimelle saa suojauksen. Verohallinnolle tehtävä ilmoitus on pakollinen.

Toiminimen perustamisilmoitus on tehtävä Verohallintoon
Toiminimen perustamisesta ilmoitetaan Verohallintoon. Kaupparekisteriin tehtävä ilmoitus on vapaaehtoinen.

Ilmoituksen voi tehdä joko paperi-ilmoituksella tai sähköisellä hakemuksella. Sähköisen hakemuksen täyttäminen on helppoa ja nopeaa, sekä halvempaa. Paperihakemuksen käsittelyn hinta on 110 euroa ja sähköisen 75 euroa. Paperihakemukseen on lisäksi liitettävä kuitti maksun maksamisesta, henkilötietolomake sekä lomake Y3 täytettynä.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminimi

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi rekisteröidä käyttöönsä nimen. Se ei kuitenkaan ole pakollista.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi siis rekisteröidä itselleen toiminimen perusilmoituksen yhteydessä. Usein toiminimessä on mukana ”tmi”- tai ”toiminimi” -tunnus, mutta sen käyttäminen ei ole pakollista. Nimen rekisteröinnissä tulee noudattaa samoja ohjeita kuin muidenkin yritysten nimeämisessä. Nimen on siis oltava sellainen, että se erottuu muista toiminimistä eikä ole sekoitettavissa toisen saman toimialan yrityksen tavaramerkkiin tai muuhun tunnukseen. Yksityinen elinkeinonharjoittaja valitsee usein toiminimekseen oman nimensä. Rekisteröitävässä toiminimessä ei kuitenkaan saa olla sellaista sanaa, joka voidaan käsittää jonkun toisen sukunimeksi.

Toiminimen verotus

Koko yritystoiminnan tulo lasketaan verotuksessa elinkeinonharjoittajan tuloksi. Tulos lasketaan vähentämällä yritystoiminnan tuotoista yritystoiminnan menot. Tämä tulos on elinkeinonharjoittajan yritystuloa. Yritystuloksesta osa on pääomatuloa ja osa ansiotuloa. Pääomatulon määräksi lasketaan 20 % edellisen vuoden elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta. Elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin vaatia, että pääomatuloa on nettovarallisuudesta vain 10 %, tai että koko yritystulo verotetaan yrittäjän ansiotulona. Elinkeinonharjoittajan onkin syytä laskea, mikä näistä kolmesta laskutavasta tulee hänelle itselleen edullisimmaksi.

Toiminimi ja arvonlisävero

Myös yksityinen elinkeinonharjoittaja on arvonlisäverovelvollinen harjoittaessaan tavaroiden ja palvelujen myyntiä. Arvonlisäveroilmoituksen tekeminen on tehtävä oma-aloitteisesti. Kausiveroilmoitus on annettava useimmiten kuukausittain, mutta alle 25 000 euron liikevaihdolla sen voi antaa kerran kalenterivuodessa. 

Toiminimen verotus
Yrityksen tulo lasketaan yrittäjän tuloksi.

Toiminimellä toimiminen

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisessa on paljon merkittäviä eroja muihin yritysmuotoihin verrattuna. Toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen oikeushenkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä yrittäjän henkilökohtainen omaisuus ja yritystoiminnan omaisuus eivät ole erillisiä. Tämä taas johtaa siihen, että yritystoiminnan vastuut ovat yrittäjän henkilökohtaisia vastuita ja loppujen lopuksi yrittäjä on henkilökohtaisesti vastuussa yrityksen veloista. Toisaalta taas kaikki yrityksen tuotot ovat suoraan yrittäjän tuloa. Elinkeinotoimintaa verotetaan siis pelkästään yrittäjän tulona.

Ammatinharjoittaja vai liikkeenharjoittaja?

Yksityiset elinkeinonharjoittajat jaetaan ammatinharjoittajiin ja liikkeenharjoittajiin. Molemmat toimivat muun muassa verotuksen kannalta samalla tavalla. Ainoa ero on siinä, että ammatinharjoittajat voivat työskennellä ilman pysyvää toimipaikkaa, kun taas liikkeenharjoittajalla on pysyvä toimipaikka tai ulkopuolisia työntekijöitä.

Toiminimiyrittäjän puoliso

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi toimia yhdessä puolisonsa kanssa. Tällöin puolisoiden on keskenään ilmoitettava heidän työpanoksensa, jonka mukaan ansiotulon verotettava osuus jaetaan. Pääomatulon verotuksen jakamiseen vaikuttaa puolisoiden osuudet toiminnan nettovarallisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa toiminimellä yrittäville puolisoille sitä, että pääomatulon osuus yritystulosta määräytyy sen mukaan, mikä on kunkin puolison osuus yhtiön varoista. Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla ei ole oikeutta maksaa puolisolleen palkkaa eikä muita luontaisetuja. Mahdollinen toiminimi voidaan merkitä vain jommankumman puolison nimiin.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ja kirjanpito

Kuten kaikkien muidenkin yritysten, yksityisen elinkeinon harjoittajan on pidettävä kirjanpitoa liiketoiminnastaan. Tästä poikkeuksen tekevät ainoastaan maatalouden ja kalastuksen yrittäjät. Koska yksityisten elinkeinonharjoittajien varat ovat käytännössä yhteisiä yrityksen varojen kanssa, kirjanpito auttaa erittelemään yrityksen kustannukset yrittäjän henkilökohtaisista menoista.

Monimutkaiseen kirjanpitoon on kuitenkin tuotu helpotusta sillä, että yksityiset elinkeinonharjoittajat voivat pitää yksinkertaista kirjanpitoa toiminnastaan. Ammatin- tai liikkeenharjoittajan on kuitenkin pidettävä kaksinkertaista kirjanpitoa, mikäli vähintään kaksi seuraavista täyttyy;

  • Taseen loppusumma on yli 100 000 euroa
  • Liikevaihto on yli 200 000 euroa
  • Yrityksellä on keskimäärin yli kolme työntekijää palveluksessaan.

Voit lukea tarkemmin elinkeinoharjottajan kirjanpidosta täältä: Toiminimen kirjanpito.

Toiminimen tilinpäätös

Useimmiten toiminimiyrittäjältä ei vaadita tilinpäätöksen laatimista. Tähän on kuitenkin muutamia poikkeuksia. Tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, mikäli kahdella peräkkäisellä tilikaudella kaksi seuraavista ehdoista täyttyy:

  • Taseen loppusumma on yli 350 000 euroa
  • Liikevaihto on vähintään 700 000 euroa
  • Yrityksellä on keskimäärin yli 10 henkilöä palveluksessaan tilikaudella.
Toiminimen tilinpäätös ei ole yleensä pakollinen
Läheskään kaikissa tapauksissa toiminimeltä ei vaadita tilinpäätöstä.

Tilinpäätöksessä on oltava mukana tilikauden tase, tuloslaskelma sekä liitetiedot. Tilinpäätös on rekisteröitävä patentti- ja rekisterihallitukselle siinä tilanteessa, kun kahdella peräkkäisellä tilikaudella kaksi seuraavista ylittyy:

  • Liikevaihto yli 12 000 000 euroa
  • Taseen loppusumma yli 6 000 000 euroa
  • Keskimäärin 50 henkilöä yrityksen palveluksessa tilikauden aikana.

 

Kevyempi hallinto

Koska yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminta on yrittäjän henkilökohtaista toimintaa, ei monimutkaista hallintorakennetta tarvita. Toisin sanoen esimerkiksi osakeyhtiöstä poiketen toiminimellä ei ole hallitusta, vaan yrittäjä on itse vastuussa kaikista yritystä koskevista päätöksistä. Yksinkertainen kirjanpito on pakollista, mutta tilintarkastus on vapaaehtoista.

Toiminimi ja palkka

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi nostaa itselleen eikä puolisolleen palkkaa tai luontoisetuja. Sen sijaan yrittäjän on mahdollista tehdä yrityksestä verovapaita yksityisottoja. Yksityisotot ovat verovapaita siksi, että ne on verotettu jo kertaalleen yrittäjän tulona osana elinkeinonharjoittajan tulosta. Yksityisotoista on ilmoitettava veroilmoituksessa.

Voitonjako

Toiminimeä verotetaan vuosituloksesta, joten toiminimiyrittäjä voi siirtää varoja yrityksestä itselleen. Korot eivät ole aina vähennyskelpoisia, etenkin jos oma pääoma on negatiivinen yrittäjän yksityisottojen vuoksi ja yksityisottoja on rahoitettu velkarahalla. Elinkeinonharjoittaja voi halutessaan tehdä toimintavarauksen verotettavasta tulostaan. Tämän varauksen määrä pienentää verotettavaa tuloa. Varaus voi olla enintään 30 % tilikauden päättymistä edeltävien 12 kuukauden aikana suoritettujen palkkojen määrästä.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminnan rahoitus

Koska yrittäjän ja elinkeinotoiminnan varat ovat käytännössä yhteisiä, rahoitus perustuu yrittäjän omaan varallisuuteen. Näin toiminnan rahoittamiseen voi käyttää samoja väyliä, mitä yleensäkin yksityishenkilölle on tarjolla. Toiminnan ulkopuolinen rahoitus on siis käytännössä tultava lainaamalla, koska ulkopuolisen pääoman kerääminen ei ole muulla tavalla toiminimiyritykselle mahdollista.

Toiminimi ja starttiraha

Toiminimiyrittäjä on yleensä oikeutettu hakemaan aloittavalle yrittäjälle tarkoitettua starttirahaa. Starttiraha on TE-palveluiden alainen tuki, jonka tarkoitus on turvata yrittäjän henkilökohtainen toimeentulo ajalta, jolloin yritystoiminta on vasta vakiintumassa. Starttiraha on suuruudeltaan 32,40€ päivältä enintään viideltä päivältä viikossa. Tukea on mahdollista saada enintään 12 kuukautta. Starttirahaa voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle aloittavalle yrittäjälle, joka on työtön työnhakija tai yritystoimintaa laajentava osa-aikainen yrittäjä. Mahdollisuus starttirahaan on myös sellaisella henkilöllä, joka on siirtymässä kokoaikaiseksi yrittäjäksi esimerkiksi palkkatyöstä tai opiskelusta.

Starttirahan myöntämiselle on useita kriteereitä. Yrittäjän on todistettava, että tuleva yritystoiminta on päätoimista ja että hänellä on valmiudet yrittäjäksi valitsemallaan alalla. Starttirahaa saadakseen yrityksellä on oltava mahdollisuudet kannattavaan toimintaan. Tuki on haettava ennen varsinaista yritystoiminnan aloittamista. Starttirahaa voi hakea TE-palveluiden Oma asiointi –palvelusta sähköisesti. Ennen hakemista on suositeltavaa käydä keskustelemassa yritystoiminnan aloittamisesta omassa TE-toimistossa.