Etusivu

Aloittavalla yrittäjällä on liuta asioita, joista on oltava selvillä ennen yritystoiminnan aloittamista. Toki tietoa löytyy mm. valtion laitosten omilta sivuilta, mutta tieto on ripoteltuna ympäriinsä ja kapulakielisistä ohjeista on usein vaikea saada selvää. Tämän sivuston onkin tarkoituksena kasata kaikki yrityksen aloittamiseen ja sen menestyksekkääseen pyörittämiseen liittyvä tieto yhdelle sivustolle.

Käymme vaihe vaiheelta läpi mm. miten eri yritysmuotojen perustaminen tapahtuu, kuinka kirjanpito tulee hoitaa ja miten verojen määrä lasketaan. Tärkeitä aiheita uutta yritystä perustettaessa ovat myös yrityksen hallinto sekä rahoituksen hankkiminen. Olipa mielessä sitten osakeyhtiön tai pienimuotoisen toiminimiyrityksen perustaminen, löydät vinkit ja ohjeet aloittavan yrityksen perustamiseen suunnitteluvaiheesta aina varsinaisen yritystoiminnan aloittamiseen.

Yritysmuodot

Ennen yrityksen perustamista on tärkeää miettiä, mikä yritysmuoto sopii parhaiten aiottuun yritystoimintaan. Onko yrittäjiä yksi, kaksi vai kaksikymmentä? Tarvitseeko yritys paljon pääomaa? Aikooko yritys laajentua tulevaisuudessa? Minkälaiset suhteet yhtiömiehillä on? Paljonko henkilökohtaista riskiä yrittäjä on valmis sietämään? Kaikki nämä vaikuttavat osaltaan siihen, minkälainen yhtiömuoto sopii yritystoimintaan parhaiten.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja eli ”toiminimi” (tmi)

Yksityinen elinkeinonharjoittaja on nimensä mukaisesti henkilö, joka harjoittaa elinkeinoaan ilman yritystä pelkällä toiminimellä. Toiminimen perustaminen on muita yritysmuotoja helpompaa ja nopeampaa. Jos toiminimen toiminta on pientä, sallitaan sille muitakin kevennyksiä esimerkiksi kirjanpitoon liittyen. Yksityinen elinkeinonharjoittaja on henkilökohtaisessa vastuussa kaikista veloista ja velvollisuuksista henkilökohtaisesti, eli toiminimi ei ole itsenäinen oikeushenkilö. Tämä näkyy myös siinä, että toiminimiyrittäjä voi nostaa vapaasti varoja yrityksestään ja yritystulo verotetaan hänen henkilökohtaisena tulonaan.

Kommandiittiyhtiö (ky) ja avoin yhtiö (ay)

Kommandiittiyhtiö ja avoin yhtiö ovat molemmat henkilöyhtiöitä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että yrityksessä on oltava vähintään kaksi yhtiömiestä ja että yrittäjät ovat henkilökohtaisessa vastuussa yrityksen veloista ja muista velvoitteista. Ainoa ero avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön välillä on se, että kommandiittiyhtiössä vähintään yksi on äänetön yhtiömies ja yksi vastuunalainen yhtiömies. Äänetön yhtiömies on käytännössä pelkässä rahoittajan roolissa, eikä hänellä siten ole samoja velvollisuuksia eikä toisaalta etuuksia, mitä vastuunalaisella yhtiömiehellä. Avoimessa yhtiössä kaikki yhtiömiehet ovat yhdessä vastuussa kaikesta. Henkilöyhtiö on joustava yritysmuoto, jossa melkein kaikesta yritykseen liittyvästä voidaan sopia erillisessä yhtiösopimuksessa.

Osakeyhtiö (oy)

Osakeyhtiö on henkilöyhtiöitä suositumpi siitä syystä, että osakeyhtiön omistajat ovat vastuussa yrityksestä vain sillä pääomalla, minkä he ovat yritykseen sijoittaneet. Osakeyhtiön hallinnoiminen ja verottaminen sen sijaan ovat sen verran monimutkaisia, että pientä toimintaa harjoittavan yrityksen kannattaa vertailla myös muita vaihtoehtoja. Osakeyhtiölle vaaditaan vähintään 2 500 euron pääomaa perustamisvaiheessa ja se käsitetään itsenäisenä oikeushenkilönä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että osakeyhtiöltä verotetaan erikseen yhteisövero. Lisäksi osakeyhtiö voi ajautua konkurssin ilman, että sen velat ja velvollisuudet siirtyvät yhtiön omistajille.

Julkinen osakeyhtiö (oyj)

Julkinen osakeyhtiö eroaa tavallisesta osakeyhtiöstä sillä, että sen osakkeista käydään julkista kauppaa pörssissä. Julkiselle osakeyhtiölle on asetettu lisävaatimuksia hallintoon ja osakepääoman määrään liittyen. Koska useimmilla yrityksillä ei alkuvaiheessa ole tarvittavaa alkupääomaa, perustetaan ensin yksityinen osakeyhtiö, joka voidaan myöhemmin muuttaa julkiseksi. Pörssiin listautuneilla yrityksillä on tiedonantovelvollisuus, jotta yritykseen sijoittavat voivat olla perillä yrityksen toiminnasta. Tämä tarkoittaa sitä, että pörssiyhtiön on julkistettava puolivuosikatsaus, toimintakertomus sekä tilinpäätös. Jos yhtiön tulos on ennustettua huonompi tai parempi, on sen julkaistava tulosvaroitus.

Osuuskunta (osk)

Suurin osa suomalaisista kuuluu johonkin osuuskuntaan, vaikka yritysmuotona se ei olekaan kovin suosittu. Osuuskunnan omistajista käytetään nimetystä ”jäsen” ja he vastaavat yrityksen riskeistä pelkästään osuuspääomapanoksellaan. Jäsenet voivat siis liittyä ja jäädä pois osuuskunnan toiminnasta melko vapaasti, eikä osuuskunnan jäsenmäärää ole rajoitettu. Osuuskunnan jäsenet osallistuvat yrityksen toimintaan käyttämällä sen tarjoamia palveluita. Myös osuuskunta on itsenäinen verovelvollinen. Suomessa merkittäviä osuuskuntia ovat esimerkiksi S-Ryhmä ja OP.

Kevytyrittäjyys

Kevytyrittäjyys ei sinänsä ole varsinainen tunnistettu yritysmuoto. Se kuitenkin eroaa sen verran muista yrittäjyyden muodoista, että se on esiteltävä erikseen yritysmuotojen yhteydessä. Kevytyrittäjä käytännössä käyttää ulkoista laskutuspalvelua, joka usein myös hoitaa kaiken muun yrittäjyyteen liittyvän paperityön. Käytännössä siis yrittäjä saa kevytyrittäjäpalvelusta palkkaa, vaikka varsinainen työ suoritetaan muualla. Palvelusta ei tarvitse maksaa kiinteää maksua, vaan palvelu veloittaa tietyn prosenttimäärän laskuista. Kevytyrittäjyys on hyvä tapa testata omaa liikeideaa sekä omaa sopivuutta yrittäjäksi. Työttömyysturvan ja YEL-maksujen kannalta kevytyrittäjä lasketaan yrittäjäksi. Kevytyrittäjyyttä Suomessa tarjoaa esimerkiksi UKKO.fi.

Sivutoiminen vai päätoiminen yrittäjä?

Ennen yritystoiminnan aloittamista on syytä pohtia, onko yrittäminen päätoimista vai sivutoimista. Sivutoiminen yrittäjä siis harjoittaa yritystoimintaa esimerkiksi opiskelun tai palkkatyön ohella. Sivutoimisena yrittäjänä voi kokeilla liikeideaa ja kynnys päätoimiseksi yrittäjäksi madaltuu. Lisäksi näin on mahdollista saada lisätuloa muun tulon ohelle. Päätoiminen yrittäjä taas antaa suurimman työpanoksen omalle yritykselleen. Ero päätoimisen ja sivutoimisen yrittäjän välillä liittyy enimmäkseen verotukseen sekä työttömyysturvaan. TE-toimisto tekee arvion siitä, onko yrittäjä sivu- vai päätoiminen yrittäjä työhön käytetyn tuntimäärän perusteella. Päätoimisella yrittäjällä ei ole oikeutta työttömyysturvaan, kun taas sivutoimiselle voidaan myöntää soviteltua päivärahaa. Sivutoimiselle yrittäjälle ei voida maksaa starttirahaa, mutta yritystoiminnan laajentuessa siihen on mahdollisuus.

Kirjanpito

Kirjanpito on iso osa minkä tahansa yrityksen toimintaa. Kirjanpitoa pidetään yleensä kaksinkertaisena, jolloin jokaiselle tapahtumalle merkitään vähintään yksi kirjanpidon tili rahan lähteeksi ja yksi rahan käyttötiliksi. Kirjanpitoon merkitään siis kaikki yritykset menot ja tulot sekä rahoitustapahtumat. Lisäksi on useita pelkästään kirjanpidollisia eriä, jotka täytyy merkitä. Mitä suurempi yritys, sitä suositeltavampaa on erillisen kirjanpitäjän palkkaaminen. Pienten toiminimien ei tarvitse pitää kahdenkertaista kirjanpitoa. Yhdenkertainen kirjanpito eroaa nimensä mukaisesti sillä, että siinä ei ole tarpeen merkitä tilitapahtumille vastatiliä. Yhdenkertaisessa kirjanpidossa ei myöskään tarvitse ottaa huomioon suurta osaa kahdenkertaisen kirjanpidon laskennallisista tapahtumista, vaan liiketapahtumat merkitään kirjanpitoon silloin, kun raha fyysisesti liikkuu.

Toiminimen valinta

Yrityksen nimeäminen voi olla haastavaa. Hyvä nimi jää ihmisten mieleen, on helposti muistettavissa eikä sekoitu muiden yritysten nimiin tai tavaramerkkeihin. PRH:lla on useita ohjenuoria, minkä mukaan yritys on nimettävä. Isoin ongelma nimen hyväksymisessä on yleensä se, että vastaava nimi on jo jonkin toisen yrityksen käytössä. PRH:n nimipalvelussa on mahdollista etsiä ennen ilmoitusta kaupparekisteriin, onko nimi rekisteröity jo jollekin muulle yritykselle. Kun perustamisilmoituksessa ehdottaa yritykselle tai yksityiselle elinkeinonharjoittajalle rekisteröitävää nimeä, kannattaa mukaan liittää myös vaihtoehdot sen varalle, että ensisijainen nimi ei ole mahdollinen. Yrityksen nimessä on oltava mukana yhtiömuodon tunnus, yksityistä elinkeinonharjoittajaa lukuun ottamatta. Yksityinen elinkeinonharjoittaja usein silti valitsee nimessään käytettävän sanaa ”toiminimi” tai lyhennettä ”tmi”.

Rinnakkaistoiminimi

Rinnakkaistoiminimellä tarkoitetaan toiminimen suoraa käännöstä toiselle kielelle. Varsinaisen toiminimen rinnalla voi siis käyttää vieraskielistä nimeä, jos se on sisällöllisesti vastaava suomen- tai ruotsinkielisen nimen kanssa.

Aputoiminimi

Aputoiminimi on varsinaisen toiminimen rinnalla käytettävä nimi, jonka alla tiettyä osaa liiketoiminnasta harjoitetaan. Aputoiminimellä ei voida harjoittaa koko yrityksen liiketoimintaa, vaan sitä käytetään esimerkiksi tilanteessa, jossa yritys toimii usealla toimialalla ja aputoiminimi otetaan kattamaan niistä yhtä. Aputoiminimestä on tehtävä ilmoitus kaupparekisteriin ja sen hyväksymiseen käytetään samoja kriteerejä kuin varsinaisen toiminimenkin. Huomion arvoista on myös se, että aputoiminimessä ei saa olla yhtiömuodon tunnusta, kuten oy tai ky.

Rahoitusmuodot

Rahoituksen järjestäminen on jokaisen aloittavan yrityksen mietittävä etukäteen. Onko yritystoiminnan aloittamisessa laite- tai vuokrakustannuksia? Onko henkilökuntaa palkattava saman tien? Onko kyseessä yhden hengen yritys, jonka pyörittämiseen ei tarvitse tehdä suuria hankintoja? Oli kyseessä sitten mikä yritysmuoto tahansa, harvaa toimintaa voi pyörittää ilman minkäänlaista rahallista panostusta. Usein alkupanos yritystoimintaan tulee suoraan yrityksen omistajilta. Aloittavan yrityksen kannattaa selvittää, onko mahdollisuutta Finnveran lainoihin tai lainantakauksiin. Pankkilaina on yleensä se perinteisin ulkoisen rahoituksen muoto, mutta sille vaaditaan usein vakuuksia tai henkilökohtaista takaajaa. Eli yritysmuodosta huolimatta täytyy yrittäjän usein olla jossain määrin vastuussa yrityksen lainoista. Rahoituksen tarpeesta ja sen hankinnasta tulee tehdä ennen yrityksen aloittamista realistinen rahoitussuunnitelma.

Starttiraha

Starttiraha on yrittäjän henkilökohtainen avustus, jolla pyritään turvaamaan yrittäjän toimeentulo ensimmäisten kuukausien aikana. Starttirahaa myöntää TE-toimistot ja sitä saadakseen on pystyttävä todistamaan, että yrittäjällä ei ole muuta toimeentuloa ja että yritys ei ole kannattava ensimmäisestä päivästä lähtien. Starttiraha täytyy muistaa hakea ennen päätoimisen yrittäjyyden aloittamista, koska sitä ei myönnetä takautuvasti. Starttirahan määrä vuonna 2018 on 32,40 euroa ja sitä on mahdollista saada enintään viitenä päivänä viikossa niiltä päiviltä, kun yrittäjä on harjoittanut yritystoimintaa. Ensimmäisellä hakemuksella starttirahaa voidaan myöntää enintään kuudeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen jatkohakemuksella voi tukea saada vielä toiset kuusi kuukautta. Starttiraha on siis yrittäjän omaa tuloa, eikä sitä merkitä yrityksen kirjanpitoon.