Toiminimi

Toiminimi – verotus, perustaminen ja muut käytännön asiat

Toiminimen perustaminen on helppoa ja lähes ilmaista. Vähentyneen byrokratian ansiosta toiminimi on hyvä vaihtoehto aloittavalle yhden henkilön yritykselle. Tästä löydät kaiken tarvitsemasi tiedon toiminimellä yrittämisestä helposti yhdestä paikasta.

Toiminimiyrittäjyydestä puhuttaessa tarkoitetaan yleensä yksityistä elinkeinonharjoittajaa. Varsinaisesti toiminimi tarkoittaa minkä tahansa yrityksen rekisteröityä nimeä. Toiminimi on sanana kuitenkin vakiintunut kielessä niin, että sen käyttäminen yksityistä elinkeinonharjoittajaa tarkoittaessa on usein selkeämpää.

Toiminimen omaisuus ja yrittäjän omaisuus ovat käytännössä sama asia.

Muista yritysmuodoista poiketen yksityinen elinkeinonharjoittaja ei ole itsenäinen oikeushenkilö. Hän siis vastaa kaikesta yritystoiminnasta henkilökohtaisesti ja on myös loppujen lopuksi henkilökohtaisesti vastuussa yritystoiminnan velvollisuuksista, kuten veloista. Toiminimellä yrittäminen on kuitenkin hallinnollisesti kevyempää yrittämistä, eikä alkupääomaa tarvita.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan edut

• Päätöksen teko nopeaa ilman kokonaista organisaatiota
• Vapaus valita omat työaikansa ja -paikkansa
• Edullinen rekisteröintimaksu eikä vaadittua pääomaa
• Vapaat yksityisnostot
• Yksinkertaistettu, maksuperusteinen kirjanpito
• Helppo perustaa

Yksityisen elinkeinonharjoittajan mahdolliset ongelmat

• Yrittäjä henkilökohtaisessa vastuussa kaikista lainoista ja velvoitteista
• Paljon tienaavalle yksityishenkilön veroprosentti voi nousta taivaisiin
• Aviopuoliso lasketaan helposti verotuksessa yrittäjäksi

Kenelle toiminimi sopii?

Toiminimen perustaminen sopii parhaiten sellaiselle aloittavalle yrittäjälle, joka aikoo toimia yrittäjänä yksin ja jolla ei ole suunnitelmissa palkata muuta henkilökuntaa. Yksityinen elinkeinonharjoittaja työskentelee täyspäiväisesti tai sivutoimisesti pienyrittäjänä hyödyntäen omaa ammattitaitoaan. Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimiseen ei myöskään vaadita samanlaista alkupääomaa kuin osakeyhtiön perustamisessa. Toiminimellä aloittavalle henkilölle ei ole monia rajoituksia. Yrittäjän on asuttava Euroopan talousalueella sekä oltava vähintään 18-vuotias. Alaikäinenkin voi toimia yksityisenä elinkeinonharjoittajana huoltajan luvalla.

Toiminimen verotus

Koko yritystoiminnan tulo lasketaan verotuksessa elinkeinonharjoittajan tuloksi. Tulos lasketaan vähentämällä yritystoiminnan tuotoista yritystoiminnan menot. Tämä tulos on elinkeinonharjoittajan yritystuloa. Yritystuloksesta osa on pääomatuloa ja osa ansiotuloa. Pääomatulon määräksi lasketaan 20 % edellisen vuoden elinkeinotoiminnan nettovarallisuudesta. Elinkeinonharjoittaja voi kuitenkin vaatia, että pääomatuloa on nettovarallisuudesta vain 10 %, tai että koko yritystulo verotetaan yrittäjän ansiotulona. Elinkeinonharjoittajan onkin syytä laskea, mikä näistä kolmesta laskutavasta tulee hänelle itselleen edullisimmaksi.

Verohallinnon rekisterit

Verohallinto ylläpitää kolmea yritystoiminnan kannalta olennaista rekisteriä: ennakkoperintärekisteriä, työnantajarekisteriä ja arvonlisäverovelvollisen rekisteriä. Alla on eritelty, milloin mihinkin rekisteriin tulee tehdä ilmoitus.

Ennakkoperintärekisteri

Ennakkoperintärekisteriin ilmoittautuminen ei ole pakollista, mutta sillä elinkeinonharjoittaja osoittaa olevansa verotuksen piirissä ja että hänen työstään ei aiheudu työnantajavelvoitteita työn tilaajalle.  Toisin sanoen rekisteröity, yksityinen elinkeinonharjoittaja todistaa, että hän huolehtii itse ennakkoverojen maksamisesta. Ennakkoperintärekisteriin päästäkseen yrittäjällä on oltava moitteeton historia veronmaksamisen osalta, eli rekisteriin kuuluminen viestii myös yrittäjän luotettavuudesta.

Työnantajarekisteri

Työnantajarekisteri on tarkoitettu yrityksille, jotka toimivat säännöllisinä työnantajina. Tällaisiksi lasketaan yritykset, joiden palkkalistoilla on vakituisesti vähintään kaksi tai samanaikaisesti kuusi palkansaajaa. Jälkimmäisessä tapauksessa ei ole merkitystä, minkälaisella työsopimuksella työntekijät työskentelevät. Työnantajien, jotka eivät täytä näitä vaatimuksia, ei ole pakko ilmoittautua työnantajarekisteriin, mutta halutessaan sekin on mahdollista.

Toiminimi ja arvonlisävero

Myös yksityinen elinkeinonharjoittaja on arvonlisäverovelvollinen harjoittaessaan tavaroiden ja palvelujen myyntiä. Arvonlisäveroilmoituksen tekeminen on tehtävä oma-aloitteisesti. Kausiveroilmoitus on annettava useimmiten kuukausittain, mutta alle 25 000 euron liikevaihdolla sen voi antaa kerran kalenterivuodessa. 

Arvonlisäverovelvolliseksi on ilmoittauduttava, jos yrittäjän toiminta on arvonlisäverollista ja tilikauden liikevaihto on korkeintaan 15 000 euroa. Arvonlisäverovelvollinen yritystoiminta sisältää tavaroiden tai palveluiden myyntiä tai vuokrausta missä tahansa muodossa. Arvolisäverotonta toimintaa on kuitenkin esimerkiksi rahoitus- ja vakuutuspalvelut, kiinteistökauppa ja terveyden- ja sairaanhoito. Kaikesta huolimatta mikä tahansa yritys voi hakeutua arvonlisäverorekisteriin.

Kirjanpito

Toiminimiyrittäjän on pidettävä kirjanpitoa, kuten muidenkin yritysten. Maatalouden ja kalastuksen elinkeinonharjoittajat on kokonaan vapautettu kirjanpitovelvollisuudesta. Koska yksityisten elinkeinonharjoittajien varat ovat käytännössä yhteisiä yrityksen varojen kanssa, kirjanpito auttaa erittelemään yrityksen kustannukset yrittäjän henkilökohtaisista menoista. Monimutkaiseen kirjanpitoon on kuitenkin tuotu helpotusta sillä, että yksityiset elinkeinonharjoittajat voivat pitää yksinkertaista kirjanpitoa toiminnastaan. Ammatin- tai liikkeenharjoittajan on kuitenkin pidettävä kaksinkertaista kirjanpitoa, mikäli vähintään kaksi seuraavista täyttyy;

• Taseen loppusumma yli 100 000 euroa
• Liikevaihto yli 200 000 euroa
• Keskimäärin yli kolme työntekijää tilikaudella

Jos kaksi edellisistä täyttyy, ei yksinkertainen kirjanpito enää riitä. Kaksinkertaista kirjanpitoa voi toki tehdä heti alusta asti, jos niin haluaa.

Kirjanpidon voi joko tehdä itse tai teettää kirjanpitäjällä. Sivutoimisen tai erittäin pienimuotoisen elinkeinotoiminnan kirjanpidon voi vielä tehdä itse, mutta muuten on suositeltavaa käyttää ammattitaitoista kirjanpitäjää. Kirjanpitäjä säästää aikaa ja hermoja, mutta parhaimmillaan myös rahaa, kun yrittäjä voi käyttää oman aikansa itse yritystoiminnan harjoittamiseen. Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei ole velvollinen valitsemaan tilintarkastajaa.

Voit lukea tarkemmin elinkeinoharjottajan kirjanpidosta täältä: Toiminimen kirjanpito.

Toiminimen tilinpäätös

Useimmiten toiminimiyrittäjältä ei vaadita tilinpäätöksen laatimista. Tähän on kuitenkin muutamia poikkeuksia. Tilinpäätös on laadittava neljän kuukauden kuluessa tilikauden päättymisestä, mikäli kahdella peräkkäisellä tilikaudella kaksi seuraavista ehdoista täyttyy:

• Taseen loppusumma on yli 350 000 euroa
• Liikevaihto on vähintään 700 000 euroa
• Yrityksellä on keskimäärin yli 10 henkilöä palveluksessaan tilikaudella.

Tilinpäätöksessä on oltava mukana tilikauden tase, tuloslaskelma sekä liitetiedot. Tilinpäätös on rekisteröitävä patentti- ja rekisterihallitukselle siinä tilanteessa, kun kahdella peräkkäisellä tilikaudella kaksi seuraavista ylittyy:

• Liikevaihto yli 12 000 000 euroa
• Taseen loppusumma yli 6 000 000 euroa
• Keskimäärin 50 henkilöä yrityksen palveluksessa tilikauden aikana.

Tilikauden valinta

Perustamisilmoituksen yhteydessä toiminimiyrittäjän on ilmoitettava kirjanpidon tilikausi. Tilikausi on yleensä 12 kuukautta, mutta toiminnan alkaessa se voi olla lyhyempi tai pidempi. Yhdenkertaista kirjanpitoa tekevän toiminimen tilikausi on kuitenkin aina kalenterivuoden mittainen, myös aloitusvuonna. Tämä helpottaa myös verovuoden käsitystä, joka siis myös lasketaan kalenterivuoden mukaan.

Toiminimen perustaminen

Toiminimen perustaminen on helppoa. Toiminnasta tarvitsee ainoastaan tehdä perusilmoitus kaupparekisteriin ja Verohallintoon ennen yritystoiminnan aloittamista. Kaupparekisteriin ilmoittautuminen on suositeltavaa, mutta ei pakollista, ellei kyseessä ole luvanvaraisen elinkeinon harjoittaminen. Lisäksi kaupparekisteriin on ilmoitettava yritystoiminnan aloittaminen, mikäli työtä on tarkoitus tehdä erillisessä liiketilassa tai jos yrittäjä aikoo palkata perheen ulkopuolista henkilökuntaa. Kaupparekisteriin ilmoittautuessa yrityksen nimelle saa suojauksen.

Verohallinnolle tehtävä ilmoitus on pakollinen ja maksuton. Jos siis kaupparekisteriin ilmoittautumiselle ei ole tarvetta, ilmoituksen voi tehdä ainoastaan Verohallintoon. Tässä tapauksessa Y-tunnuksen saa heti käyttöön. Toiminimen voi perustaa esimerkiksi Ukko Toiminimi -palvelun kautta.

Kaupparekisteri-ilmoituksen voi tehdä joko paperi-ilmoituksella tai sähköisellä hakemuksella. Sähköisen hakemuksen täyttäminen on helppoa ja nopeaa, sekä halvempaa. Paperihakemuksen käsittelyn hinta on 115 euroa ja sähköisen 60 euroa. Paperihakemukseen on lisäksi liitettävä kuitti maksun maksamisesta, henkilötietolomake sekä lomake Y3 täytettynä.

Luvanvaraiset elinkeinot

Jos aiottu yritystoiminta on luvanvaraista toimintaa, on siihen ennen aloittamista haettava lupa ja ilmoitettava siitä kaupparekisteriin. Jossain tapauksissa liikkeenharjoittajien tiloihin on tehtävä tarkastus ennakkoon. Tällaisia voivat olla esimerkiksi elintarvikkeita myyvät liikkeet sekä kauneushoitolat. Lupa tulee hakea oman alan lupaviranomaiselta, joista löytyy lisää tietoa Suomi.fi –sivustolta.

Sivutoiminen yrittäjä vai päätoiminen yrittäjä?

Päätoiminen yrittäjä työskentelee päätoimisesti yksityisenä elinkeinonharjoittajana. Sivutoiminen yrittäjä taas on esimerkiksi palkkatyöläinen, opiskelija tai eläkeläinen, ja harrastaa yritystoimintaa muun ohessa. Sivutoimiseksi elinkeinonharjoittajaksi katsotaan myös toiminta, joka on kausiluonteista. Jos sivutoiminen yrittäjä saa tukia, kannattaa ennen yritystoiminnan aloittamista selvittää, kuinka yrittäminen vaikuttaa niihin.

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Liiketoimintasuunnitelma on tehtävä ennen yritystoiminnan aloittamista. Useille aloittaville yrittäjille se saattaa tuntua pakkopullalta, mutta huolella tehty liiketoimintasuunnitelma todella auttaa hahmottamaan paremmin tulevaa liiketoimintaa. Helpointa liiketoimintasuunnitelman tekeminen on valmiille pohjalle, esimerkiksi liiketoimintasuunnitelma.com –verkkosivulla.

Liiketoimintasuunnitelman lisäksi kannattaa tehdä laskelmia toiminnan kannattavuudesta. Jos yrittäjä aikoo hakea starttirahaa, kaikki mahdolliset laskelmat ja suunnitelmat auttavat TE-palvelun päätöksen tekoa. Lisäksi elinkeinotoiminta on yksikertaisesti helpompaa, kun tarvittavat suunnitelmat ovat valmiina.

Toiminimen perustaminen puolison kanssa

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi toimia yhdessä puolisonsa kanssa. Tällöin puolisoiden on keskenään ilmoitettava heidän työpanoksensa, jonka mukaan ansiotulon verotettava osuus jaetaan. Pääomatulon verotuksen jakamiseen vaikuttaa puolisoiden osuudet toiminnan nettovarallisuudesta. Käytännössä tämä tarkoittaa toiminimellä yrittäville puolisoille sitä, että pääomatulon osuus yritystulosta määräytyy sen mukaan, mikä on kunkin puolison osuus yhtiön varoista. Yksityisellä elinkeinonharjoittajalla ei ole oikeutta maksaa puolisolleen palkkaa eikä muita luontaisetuja. Mahdollinen toiminimi voidaan merkitä vain jommankumman puolison nimiin.

Pankkitili

Ennen yritystoiminnan aloittamista toiminimelle kannattaa avata uusi tili. Toiminimiyrittäjälle tähän riittää ihan tavallinen yksityistili. Koska toiminimellä toimivan henkilökohtaiset ja yrityksen varat ovat käytännössä yhteiset, erillinen tili auttaa maksuliikenteen seuraamisessa sekä kirjanpidossa.

Toiminimi ja starttiraha

Starttirahaa myönnetään yrittäjälle, ei yritykselle. Sitä on haettava ennen toiminimen perustamista.

Starttiraha on ehdottomasti asia, joka täytyy muistaa ennen toiminimen perustamista. Starttirahaa ei ole mahdollista enää hakea, jos yritystoiminta on jo alkanut. Toiminimiyrittäjä on yleensä oikeutettu hakemaan aloittavalle yrittäjälle tarkoitettua starttirahaa. Starttiraha on TE-palveluiden alainen tuki, jonka tarkoitus on turvata yrittäjän henkilökohtainen toimeentulo ajalta, jolloin yritystoiminta on vasta vakiintumassa. Starttiraha on suuruudeltaan 34,50 € päivältä enintään viideltä päivältä viikossa. Tukea on mahdollista saada enintään 12 kuukautta. Starttirahaa voidaan myöntää ainoastaan sellaiselle aloittavalle yrittäjälle, joka on työtön työnhakija tai yritystoimintaa laajentava osa-aikainen yrittäjä. Mahdollisuus starttirahaan on myös sellaisella henkilöllä, joka on siirtymässä kokoaikaiseksi yrittäjäksi esimerkiksi palkkatyöstä tai opiskelusta.

Starttirahan myöntämiselle on useita kriteereitä. Yrittäjän on todistettava, että tuleva yritystoiminta on päätoimista ja että hänellä on valmiudet yrittäjäksi valitsemallaan alalla. Starttirahaa saadakseen yrityksellä on oltava mahdollisuudet kannattavaan toimintaan. Tuki on haettava ennen varsinaista yritystoiminnan aloittamista. Starttirahaa voi hakea TE-palveluiden Oma asiointi –palvelusta sähköisesti. Ennen hakemista on suositeltavaa käydä keskustelemassa yritystoiminnan aloittamisesta omassa TE-toimistossa.

Nimen valinta

Ennen nimen valitsemista selvitä, onko sama tai vastaavankaltainen nimi jo käytössä. Toiminimeä perustettaessa voit antaa useamman vaihtoehdon nimeksi siltä varalta, ettei ensimmäinen vaihtoehto sovellu käyttöön.

Jotta yksityinen elinkeinonharjoittaja saa nimisuojan valitsemalleen toiminimelle, yritys täytyy rekisteröidä kaupparekisteriin. PRH määrittelee melko tarkkaan sen, minkälainen nimi soveltuu yrityksen tai yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminimeksi. Tärkein syy nimeämissäännöstöön on nimien sekoitettavuuden estäminen.

1. Nimen on oltava yksilöivä, eli esimerkiksi pelkkä yleinen etu- tai sukunimi tai numeroyhdistelmä ei ole riittävän yksilöivä. Nämä kuitenkin kelpaavat, jos niihin lisätään esimerkiksi kirjainyhdistelmä, henkilön nimi tai keksitty sana.
2. Verkkotunnuksen pääte (kuten .fi tai .com) ei yksinään riitä erottavaksi tekijäksi.
3. Nimi ei voi olla identtinen kirjoitettuna tai lausuttuna jo olemassa olevan toiminimen kanssa.
4. Nimi ei voi olla toisen yrityksen suojattuun toiminimeen, rekisteröimättömään tunnukseen tai tavaramerkkiin sekoitettavissa. Tähän kiinnitetään erityisesti huomiota, jos yritykset ovat samalla toimialalla.
5. Oma nimi on hyvin yleinen toiminimi. Toiminimessä ei kuitenkaan saa olla sellaista sukunimeä, joka voidaan käsittää virheellisesti yrittäjän nimeksi. Tämä tarkoittaa sukunimiä, joilla ei ole muuta merkitystä (esimerkiksi Anttila). Käytettävä sukunimi on siis oltava yksityisen elinkeinonharjoittajan oma sukunimi. Muita etunimiä voi käyttää vapaasti.
6. Nimeä ei voida sekoittaa toisen henkilön taiteilijanimeksi tai suojatun taiteellisen teoksen nimeen.
7. Nimi ei saa olla sekoitettavissa säätiön, yhdistyksen tai vastaavan nimeksi.
8. Nimi ei saa antaa harhaanjohtavaa tietoa yrityksen toimialasta.
9. Nimi ei saa viitata rikolliseen toimintaan eikä sisältää kirosanoja.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan on yleistä valita toiminimeksi oma nimi tai jokin yhdistelmä nimestä, paikkakunnasta ja toimialasta. Yksityisen elinkeinonharjoittajan tunnuksena on usein ”Tmi” tai ”Toiminimi”, mutta näiden käyttö ei ole pakollista. PRH:n nimipalvelusta voi etsiä haluamaansa toiminimeä ja varmistaa, ettei se ole vielä käytössä. Itse nimi rekisteröidään kaupparekisteriin ilmoittautumisen yhteydessä. Tämän jälkeen PRH suorittaa nimitutkimuksen ja tekee päätöksen siitä, onko toiminimi soveltuva. Ennen tätä päätöstä ei kannata siis käyttää toiminimeä esimerkiksi markkinoinnissa. Ilmoituksessa on mahdollista antaa myös kaksi vaihtoehtoista toiminimeä siltä varalta, että ensisijainen valinta ei mene läpi. Vaihtoehtoisten nimien merkitseminen nopeuttaa tällaisessa tilanteessa hakemuksen käsittelyä. Yrityksen nimeämisestä saat lisää tietoa artikkelista yrityksen nimen valinta.

Aputoiminimi ja rinnakkaistoiminimi

Rinnakkaistoiminimellä tarkoitetaan yrityksen virallisen toiminimen vieraskielistä käännöstä. Toiminimen voi siis rekisteröidä useampikielisenä, kunhan nimet vastaavat toisiaan sisällöllisesti.

Halutessaan yritys voi toimia osittain aputoiminimellä. Kaupparekisteriin rekisteröidyttäessä tai muutoshakemusta tehdessä tulee aputoiminimen lisäksi ilmoittaa, millä toimialalla sitä aiotaan käyttää. Aputoiminimen rekisteröinnistä veloitetaan erillinen maksu.

Perustamisilmoituksen tekeminen

Viimein päästään varsinaiseen yrityksen rekisteröintivaiheeseen. Toiminimiyritykselle riittää pelkkä ilmoitus verottajalle, mutta kaupparekisteriin rekisteröityminen on kannattavaa, jotta toiminimelle saa nimisuojan. Lisäksi on olemassa kriteereitä, joista yhden tai useamman täyttyessä yksityisen elinkeinonharjoittajan on aina rekisteröidyttävä kaupparekisteriin.

• Harjoitettava elinkeino on luvanvarainen (ks. Luvanvaraiset elinkeinot)
• Toimintaa harjoitetaan erillisessä liiketilassa TAI
• Tarkoituksena on palkata henkilökuntaa (pl. aviopuoliso, alaikäiset lapset ja lapsenlapset)

Vaikka mikä tahansa näistä täyttyisikin, eivät maatilatalous- ja kalastusyrittäjät ole koskaan velvollisia ilmoittautumaan kaupparekisteriin.

Perustamisilmoitus verkkopalvelussa

Perustamisilmoituksen voi tehdään suoraan PRH:n ja Verohallinnon yhteisessä YTJ-palvelussa. Tähän tarvitaan suomalainen henkilötunnus sekä verkkopankkitunnukset, mobiilivarmenne tai sirullinen henkilökortti. Perustamisilmoitus verkossa maksaa 60 euroa ja on paperi-ilmoitusta edullisempi. Tämä on ainoa suora maksu, mitä toiminimen perustamisesta tulee. Verkkopalvelussa ilmoitettavia tietoja ovat yrittäjän henkilötiedot, ehdotus toiminimestä sekä osoite- ja yhteystiedot. Lisäksi on ilmoitettava yrityksen kotipaikka sekä toimiala. Rekisteröinnin päätteeksi suoritetaan maksu suoraan verkkopankissa tai luottokortilla. Lähettämisen jälkeen palvelu antaa Y-tunnuksen, jota käytetään Verohallinnon kanssa asioidessa. Omia tietoja voi käydä tarkistamassa kirjautumalla uudelleen palveluun milloin tahansa. Kannattaa huomioida, että yksityisen elinkeinonharjoittajan perustamisilmoituksen voi tehdä ainoastaan yrittäjä itse.

Perustamisilmoitus paperilomakkeella

Paperi-ilmoitus on verkossa tehtävää perustamisilmoitusta pidempi sekä kalliimpi. Paperilomakkeen käsittelymaksu on 115 euroa. Tämä on maksettava ennen hakemuksen lähettämistä ja kuitti on liitettävä hakemukseen. Paperisen ilmoituksen käsittelyaika on myös pidempi, koska verkkoilmoitus saapuu automaattisesti saman tien PRH:lle. Perustamisilmoitukseen tarvitaan Y3-lomake sekä henkilötietolomake. Y3-lomakkeella voi ilmoittaa yrityksen kaupparekisteriin, arvonlisäverovelvollisten rekisteriin, ennakkoperintärekisteriin sekä työnantajarekisteriin riippuen siitä, millaista toimintaa aiotaan harjoittaa. Hakemuksen lähettämisen jälkeen Y-tunnus lähetetään parin päivän kuluessa. Muihin rekistereihin merkitsemisessä kestää useimmiten kolmisen viikkoa.

Toiminimellä toimiminen

Yksityisenä elinkeinonharjoittajana toimimisessa on paljon merkittäviä eroja muihin yritysmuotoihin verrattuna. Toiminimi ei ole yrittäjästä erillinen oikeushenkilö. Tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä yrittäjän henkilökohtainen omaisuus ja yritystoiminnan omaisuus eivät ole erillisiä. Tämä taas johtaa siihen, että yritystoiminnan vastuut ovat yrittäjän henkilökohtaisia vastuita ja loppujen lopuksi yrittäjä on henkilökohtaisesti vastuussa yrityksen veloista. Toisaalta taas kaikki yrityksen tuotot ovat suoraan yrittäjän tuloa. Elinkeinotoimintaa verotetaan siis pelkästään yrittäjän tulona.

Ammatinharjoittaja vai liikkeenharjoittaja?

Yksityiset elinkeinonharjoittajat jaetaan ammatinharjoittajiin ja liikkeenharjoittajiin. Molemmat toimivat muun muassa verotuksen kannalta samalla tavalla. Ainoa ero on siinä, että ammatinharjoittajat voivat työskennellä ilman pysyvää toimipaikkaa, kun taas liikkeenharjoittajalla on pysyvä toimipaikka tai ulkopuolisia työntekijöitä.

Kevyempi hallinto

Koska yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminta on yrittäjän henkilökohtaista toimintaa, ei monimutkaista hallintorakennetta tarvita. Toisin sanoen esimerkiksi osakeyhtiöstä poiketen toiminimellä ei ole hallitusta, vaan yrittäjä on itse vastuussa kaikista yritystä koskevista päätöksistä. Yksinkertainen kirjanpito on pakollista, mutta tilintarkastus on vapaaehtoista.

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi nostaa itselleen eikä puolisolleen palkkaa tai luontoisetuja.

Toiminimi ja palkka

Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi nostaa itselleen eikä puolisolleen palkkaa tai luontoisetuja. Sen sijaan yrittäjän on mahdollista tehdä yrityksestä verovapaita yksityisottoja. Yksityisotot ovat verovapaita siksi, että ne on verotettu jo kertaalleen yrittäjän tulona osana elinkeinonharjoittajan tulosta. Yksityisotoista on ilmoitettava veroilmoituksessa.

Voitonjako

Toiminimeä verotetaan vuosituloksesta, joten toiminimiyrittäjä voi siirtää varoja yrityksestä itselleen. Korot eivät ole aina vähennyskelpoisia, etenkin jos oma pääoma on negatiivinen yrittäjän yksityisottojen vuoksi ja yksityisottoja on rahoitettu velkarahalla. Elinkeinonharjoittaja voi halutessaan tehdä toimintavarauksen verotettavasta tulostaan. Tämän varauksen määrä pienentää verotettavaa tuloa. Varaus voi olla enintään 30 % tilikauden päättymistä edeltävien 12 kuukauden aikana suoritettujen palkkojen määrästä.

Toiminimiyrittäjän vakuutukset

Ainoa lain vaatima vakuutus yksityiselle elinkeinonharjoittajalle on yrittäjän eläkevakuutus eli YEL. Muut yritysvakuutukset ovat vapaaehtoisia, mutta tietyissä tilanteissa suositeltavia. YEL on hankittava, jos:

• Yrittäjä on 18-67-vuotias,
• Yritystoiminta jatkuu yhtäjaksoisesti ainakin 4 kuukautta ja
• Työtulot ovat vähintään 8 261,71 euroa (2022)

YEL:n määrä lasketaan YEL-tulon perusteella, jonka yrittäjä itse määrittää itselleen. Mitä suurempi työtulo on, sitä suuremmat ovat kuukausittaiset vakuutusmaksut. Toisaalta, myös eläke on silloin suurempi. YEL-vakuutuksen määrä määritetään yrittäjän iän mukaan.

• Alle 53-vuotiailla 24,10% YEL-työtulosta
• 53-62-vuotiailla 25,60%
• 63-67-vuotiailla 24,10%

Vuonna 2022 hyväksyttävä työtulohaarukka on 8 261,71 € – 187 625 €. Työeläkelakipalvelusta löytyy ohjeet työtulon määrittämiseen toimialoittain.

Lisäksi yrittäjän on halutessaan mahdollista ottaa vapaaehtoinen tapaturmavakuutus. Suositeltavaa on myös liittyä yrittäjien työttömyyskassan jäseneksi, jotta saa ansiosidonnaisen päivärahan, mikäli jää työttömäksi. 

Yksityisen elinkeinonharjoittajan toiminnan rahoitus

Koska yrittäjän ja elinkeinotoiminnan varat ovat käytännössä yhteisiä, rahoitus perustuu yrittäjän omaan varallisuuteen. Näin toiminnan rahoittamiseen voi käyttää samoja väyliä, mitä yleensäkin yksityishenkilölle on tarjolla. Toiminnan ulkopuolinen rahoitus on siis käytännössä tultava lainaamalla, koska ulkopuolisen pääoman kerääminen ei ole muulla tavalla toiminimiyritykselle mahdollista.

Kevytyrittäjyys vai toiminimi?

Kevytyrittäjyys on viime vuosina nostanut suosiotaan. Käytännössä kevytyrittäjyys tarkoittaa siis sitä, että henkilö voi toimia yrittäjämäisesti ilman toiminimeä tai y-tunnusta. Kevytyrittäjyys esimerkiksi UKKO.fi:n kautta mahdollistaa laskuttamisen ilman yritystä taustalla. UKKO.fi huolehtii myös kaikesta yrittäjälle normaalisti kuuluvasta paperityöstä ja veroasioista, joten pienimuotoisen yrittäjän ei tarvitse kuluttaa niihin aikaansa. Kevytyrittäjällä ei ole kirjanpitovelvollisuutta, vaan kevytyrittäjyyttä tarjoava yritys hoitaa kaiken yrittäjän puolesta ja maksaa ”palkkaa”. Kevytyrittäjyyttä on rajoitettu uusilla laeilla, joten myös kevytyrittäjän täytyy maksaa YEL-maksua, jos sen ehdot täyttyvät.

Kevytyrittäjyys toimii siis parhaiten, kun toiminta on pienimuotoista ja lähetettäviä laskuja on vähän. Koska sekä toiminimiyrittäjä että kevytyrittäjä katsotaan yrittäjiksi, on kokoaikaisen yrittäjän parasta rekisteröidä toiminimi, jotta hän pääsee nauttimaan yrittämisen hyödyistä. Toisaalta taas kevytyrittäjyyttä tarjoavat palvelut hoitavat kaiken yrittämisen paperisodan sekä laskuttamisen yrittäjän puolesta, joten mahdollisimman suoraviivaista yrittämistä haluavalle se voi olla kannattavaa.

Kevytyrittäjyyttä voi käyttää myös yrittäjyyden koeasteena. Työtön työhakija on oikeutettu edelleen saamaan työttömyyskorvausta ensimmäisen neljän kuukauden ajalta ilman, että yrittämisen pää- ja sivutoimisuutta arvioidaan. Näin on siis mahdollista kokeilla, sopiiko yrittäminen itselle ja onko yritysidea kannattava. Lue juttu toiminimi vai kevytyrittäjä, jos haluat lisää tietoa toiminimen ja kevytyrittäjyyden eroista.