Toiminimen verotus

Miten toiminimen verotus eroaa palkansaajan tai osakeyhtiön verotuksesta? Vaikka toiminimiyrittäjän eli yksityisen elinkeinonharjoittajan tuloa verotetaan ainoastaan yrittäjän henkilökohtaisena tulona, eroaa se silti palkansaajan verotuksesta. Koska yksityinen elinkeinonharjoittaja ei ole erillinen verovelvollinen, ei itse yrityksen tarvitse maksaa veroa tulostaan.

Toiminimen verotus

Tässä artikkelissa käydään läpi:

• Miten toiminimiyrittäjän tulos lasketaan
• Onko verotettava tulo pääomatuloa vai ansiotuloa
• Voiko yrittäjä maksaa itselleen tai perheelleen palkkaa
• Miten arvonlisävero tilitetään ja mikä on alv-huojennus
• Mitä kuluja yrittäjä voi vähentää verotuksesta

Toiminimen tuloksen laskeminen

Yksityisen elinkeinonharjoittajan tulos lasketaan niin, että veronalaisesta tulosta vähennetään menot. Jos aikaisemmilta vuosilta on tullut tappiota, vähennetään ne tuloksesta. Tästä vähennetään edelleen 5 % nk. yrittäjävähennystä. Näin jää jäljelle yritystulo, joka jaetaan yrittäjän henkilökohtaisessa verotuksessa ansio- ja pääomatuloksi.

Nettovarallisuus

Ansiotulon ja pääomatulon jakautuminen riippuu toiminimen nettovarallisuudesta. Nettovarallisuuden laskemiseen käytetään yleensä edeltävän verovuoden tietoja. Jos elinkeinotoiminta on vasta alkanut, käytetään laskemisessa saman vuoden nettovarallisuutta. Nettovarallisuus saadaan vähentämällä yrityksen veronalaisista varoista vähennyskelpoiset velat. Jos toiminimi on maksanut ennakonpidätyksen alaista palkkaa, lisätään näistä 30 % nettovaroihin.

Toiminimen varoihin lasketaan mukaan ainoastaan yritystoiminnan varat, eikä yrittäjän henkilökohtaisia varoja. Toiminimen omia varoja voivat olla esimerkiksi koneet, kalusto, tavarat, kiinteistöt, myyntisaamiset ja käteisvarat. Sellainen omaisuus, joka on sekä yksityisessä käytössä että osana elinkeinotoimintaa, voi aiheuttaa hankaluuksia verotuksen kannalta. Tällaista omaisuutta voi olla esimerkiksi auto tai asunto. Verotuksessa käytetään silloin 50 % sääntöä. Jos esimerkiksi autoa tai asuntoa käytetään yli 50 % yritystoiminnassa, on se osa toiminimen varoja. Elinkeinotoiminnan velkoja ovat esimerkiksi pankkilainat tai ostovelat. Toiminimiyrittäjän henkilökohtaisia velkoja ei oteta tässäkään huomioon. Jos velkojen määrä on suurempi kuin varojen määrä, ei toiminimellä ole nettovarallisuutta.

Saako toiminimiyrittäjä ansiotuloa vai pääomatuloa?

Kun nettovarallisuus on laskettu, voidaan yritystulo jakaa ansio- ja pääomatuloksi. Pääomatulon määrä on 20 % edeltävän vuoden nettovarallisuudesta. Loput tulot ovat yrittäjän ansiotuloa. Yrittäjä voi myös pyytää pääomatulon määräksi 10 % tai 0 % nettovarallisuudesta. Jos nettovarallisuus on negatiivinen, lasketaan koko tulo ansiotuloksi. Pääomatulojen veroprosentti on 30 % 30 000 euroon saakka ja sitä ylittävästä määrästä 34 %. Jos yrittäjän tulot ovat pieniä, on usein kannattavaa ottaa koko yritystulo ansiotulona, koska ansiotulon veroprosentti on silloin pääomaveroa pienempi. Pääomatulon määrä laskiessa tulee ottaa huomioon, että verotuksessa otetaan huomioon kaikki yrittäjän muutkin ansio- ja pääomatulot.

Esimerkki pääomatulon ja ansiotulon jakamisesta:

Toiminimen tulos on 40 000 euroa ja nettovarallisuus 50 000 euroa. Yrittäjän tuloveroprosentti on esimerkiksi 24 %.

20 % nettovarallisuudesta

• Pääomatuloa 50 000 * 20 % = 10 000
• Ansiotuloa 40 000 – 10 000 = 30 000

Pääomatulon veroprosentti 30 %

• 30 % * 10 000 = 3 000

Ansiotulon veroprosentti 24 %

• 24 % * 30 000 = 7200

Yrittäjä maksaa yhteensä veroa 3000 + 7200 = 10 200 euroa

Käteen jää 40 000 – 10 200 = 29 800 euroa

10 % nettovarallisuudesta

• Pääomatuloa 50 000 * 10 % = 5 000
• Ansiotuloa 40 000 – 5 000 = 35 000

Pääomatulon veroprosentti 30 %

• 30 % * 5 000 = 1 500

Ansiotulon veroprosentti 24 %

• 24 % * 35 000 = 8 400

Yrittäjä maksaa yhteensä veroa 1500 + 8400 = 9900 euroa

Käteen jää 40 000 – 9 900 = 30 100 euroa

0 % nettovarallisuudesta

Ansiotulon veroprosentti 24 %

• 40 000 * 24 % = 9600 euroa

Yrittäjä maksaa veroa 9 600 euroa

Käteen jää 40 000 – 9 600 = 30 400 euroa

Tässä tilanteessa siis yrittäjän kannattaa pyytää yritystulon verottamista kokonaan ansiotulona, mutta tulos riippuu täysin nettovarallisuuden määrästä, tilikauden yritystulosta sekä yrittäjän omasta tuloveroprosentista.

Toiminimen ennakkovero

Elinkeinotoiminnan tulojen huolellinen arviointi on tärkeää, sillä liikaa maksetut ennakkoverot saa takaisin vasta seuraavan vuoden lopussa. Liian vähän ennakkoveroja maksaneita muistetaan ”mätkyillä”.

Toiminimen verot maksetaan ennakkoverona. Etukäteen on siis tehtävä tuloarvio, jonka pohjalta verot maksetaan. Jos toiminimellä ei ole aikaisempaa toimintaa, on yrittäjän itse arvioitava tulevan vuoden tulos. Arvioimisessa auttaa aikaisemmin tehdyt liiketoimintasuunnitelma ja kannattavuuslaskelmat. Usein arviot ovat kuitenkin vain arvioita ja todellisuudessa tulojen määrä usein on sitä suurempi tai pienempi. Jos tulot ovat arviota suuremmat, on ennakkoveroa maksettu liian vähän. Silloin yrittäjän tulee maksaa puuttuvat verot täydennysmaksuna. Jos täydennysmaksuja ei makseta kokonaisuudessaan, tulee näistä korollisia jäännösveroja. Jos taas tilikauden tulos on ennakoitua pienempi, saa yrittäjä veronpalautusta. Veronpalautusten ongelmana on kuitenkin se, että ne maksetaan vasta myöhemmin, vaikka rahoille varmasti olisi parempaa käyttöä itse yritystoiminnassa.

Ennakkovero maksetaan aina käyttämällä sitä pankkitilinumeroa ja viitenumeroa, jotka on merkitty Verohallinnon tilisiirtolomakkeeseen. Jokaisella verojen erällä on oma viitenumero ja tilisiirtolomake. Ennakkoveron määrä määrittää sen, monessako erässä veroja maksetaan. Vaihtoehtoina on joko 2, 3, 6 tai 12 kertaa vuodessa. Verohallinnon sivuilta löytyy taulukko erien määristä ja maksukuukausista.

Ei palkkaa vaan yksityisottoja

Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itselleen palkkaa. Koska yrittäjän ja yrityksen varat ovat käytännössä yhteiset, ei palkan maksamisessa olisi mitään järkeä. Sen sijaan yrittäjä voi tehdä yrityksen varoista yksityisottoja. Yksityisotot eivät ole yrityksen kulua, mutta niistä on ilmoitettava veroilmoituksessa. Koska yritys maksaa veroja jo tuloksen mukaan, yksityisotot ovat verovapaita. Yrittäjän kannattaa kuitenkin varoa, etteivät yksityisotot ylitä yritystoiminnan tulosta. Tässä tapauksessa yritystoimintaan otetuista lainoista osan katsotaan olevan yrittäjän henkilökohtaiseen käyttöön. Tämä tarkoittaa siis sitä, että näiden lainojen korkoa ei voi vähentää verotuksessa.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan perhe

Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa palkkaa myöskään puolisolleen eikä alle 14-vuotiaalle lapselleen. Jos puoliso kuitenkin työskentelee yhdessä yrittäjän kanssa, jaetaan ansiotulo-osuus verotuksessa sen mukaan, miten työpanokset ovat yrityksessä jakautuneet. Pääomatulon osuus jaetaan sen mukaan, paljonko yritystoimintaan käytetystä omaisuudesta on kenenkin. Sekä ansiotulon että pääomatulon osuudet jaetaan tasan puoliksi, jos muuta selvitystä ei tehdä.

Maksaako toiminimi arvonlisäveroa?

Toiminimiyrittäjät ovat alv-velvollisia, jos liikevaihto ylittää 15 000 euroa. Kun tämä raja ylitetään, on yrittäjän ilmoittauduttava arvonlisäverovelvollisten rekisteriin. Yrittäjä maksaa arvonlisäveron oma-aloitteisten verojen veroilmoituksessa. Kuten nimestä voi päätellä, ei Verohallinnosta lähetetä tästä erillistä tilisiirtolomaketta. Sen sijaan yrittäjän on itse pidettävä huolta siitä, että arvonlisäverot tulee maksettua ajallaan. Verohallinnon kalenteriin on merkitty kaikki oma-aloitteisten verojen kannalta tarpeelliset päivämäärät.

Alle 30 000 euron arvonlisäverottomalla liikevaihdolla yrittäjä saa alv-huojennuksen, eli arvonlisäveron alarajahuojennuksen. Tämä huojennus on osattava laskea itse ja ilmoitettava oma-aloitteisen verojen veroilmoituksella. Huojennuksen määrä lasketaan kaavalla:

Vero – (liikevaihto – 15 000) * vero / 15 000

Esimerkiksi:

Yrityksen liikevaihto on 25 000 euroa. Tästä kertyy 6 000 euroa arvonlisäveroa.

Huojennuksen määrä on siis

6 000 – (25 000 – 15 000) * 6 000 / 15 000

= 2 000 euroa

Arvonlisäveroa tulee siis maksaa 6 000 – 2 000 = 4 000 euroa.

Toiminimen verovähennykset

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi saada verovähennyksiä menoista, joiden katsotaan suoraan liittyvän yritystoiminnan harjoittamiseen. Menoista on oltava tietenkin kuitti tai muu tosite. Kirjanpitäjä yleensä huolehtii verovähennysten tekemisestä, kunhan hänelle toimitetaan tarvittavat todisteet menoista.

Verovähennyskelpoisia kuluja voivat olla esimerkiksi:

• Toimistotarvikkeet
• Alle 850 euron pienhankinnat 2 500 euroon asti
• Edustuskuluista 50 %
• Työssä tarvittavat ohjelmat ja ohjelmistot
• Oman ammattitaidon parantamiseen liittyvät koulutukset ja tapahtumat
• Ammattilehtien tilaus
• Työhuone
• Markkinointimenot
• Autokulut (lisätietoja seuraavassa kappaleessa)

Ajoneuvokulut

Ajoneuvokulujen verovähennyskelpoisuus riippuu siitä, mihin autoa käytetään. Jos auto kuuluu yli 50-prosenttisesti elinkeinotoiminnan harjoittamiseen, on kaikki siihen kuuluvat kulut vähennyskelpoisia. Näistä oikaistaan kuitenkin yksityiskäytön osuus, joka lasketaan verotuksessa yksityisotoiksi. Jos yritystoiminnassa käytetään yrittäjän henkilökohtaista autoa, tehdään vähennykset kilometrikorvauksina. Tämä kilometrikorvaus on siis sama, kuin palkansaajan kilometrikorvaus. Vuonna 2022 sen suuruus on 46 senttiä kilometriltä. Korvaus voi kuitenkin erota tästä riippuen ajoneuvosta ja siitä, mitä ajoneuvolla kuljetetaan. Ajoista on pidettävä ajopäiväkirjaa, jonka mukaan vähennykset lasketaan.