Kevytyrittäjyys vai toiminimi?

Kevytyrittäjyys-termi on vakiintunut käyttöön ja vain kasvattaa suosiotaan. Monet päätyvät miettimään, kumpi on kannattavampaa: oman toiminimen perustaminen vai laskutuspalvelun käyttö. Tälle ei tietenkään ole yhtä selvää vastausta, vaan yleensä se riippuu täysin yrittäjän tilanteesta ja yritystoiminnan tyypistä.

Kannattaako perustaa toiminimi vai aloittaa kevytyrittäjänä?

Tässä artikkelissa käydään läpi kohta kohdalta, millaisissa tilanteissa oman yrityksen perustaminen on kannattavampaa, ja koska voi olla järkevintä kääntyä ulkoisen laskutuspalvelun puoleen.

Mikä on kevytyrittäjä?

Kevytyrittämisessä ideana on se, että yksittäisiä työkeikkoja tekevät voivat laskuttaa työn tilaajia ilman omaa yritystä. Tämä hoidetaan siis erillisen laskutuspalvelun kautta. Laskutuspalvelu lähettää laskun yrittäjän asiakkaalle, saa tästä suorituksen ja sen jälkeen kevytyrittäjä voi nostaa sen itselleen palkkana. Laskutuspalvelu huolehtii kirjanpidosta, verotuksesta sekä kaikista sivukuluista. Lisäksi palkasta vähennetään laskutuspalvelun oma palkkio. Kevytyrittäjä ei ole tunnettu terminä lainsäädännössä. Tästä syystä kevytyrittäjät istuvat yleensä jonnekin yrittäjän ja palkansaajan välimaastoon.

Mikä on toiminimiyrittäjä?

Toiminimiyrittäjä eli yksityinen elinkeinonharjoittaja on varsinaisista yritysmuodoista kaikkein kevyin vaihtoehto. Se on siis tarkoitettu yksityishenkilöille, joilla on jatkuvaa yritystoimintaa. Yksityinen elinkeinonharjoittaja on joko ammatin- tai liikkeenharjoittaja, joka on henkilökohtaisella omaisuudellaan vastuussa kaikista yrityksen veloista ja velvoitteista. Osakeyhtiöön verrattuna toiminimellä yrittäminen on helppoa ja kevyttä. Kevytyrittämiseen verrattuna yksityisellä elinkeinonharjoittajalla on useita velvollisuuksia, kuten kirjanpito, jotka kevytyrittäjä on ulkoistanut.

Yritystoiminnan laajuus

Varmaankin selkein toiminimiyrittämistä ja kevytyrittämistä rajaava seikka on yritystoiminnan laajuus. Kevytyrittämisessä laskutuspalvelun kulut syövät tuloja, jos liikevaihto on suurta. Oman yrityksen perustaminen taas ei aina tunnu houkuttelevalta, jos työkeikkoja on vain harvakseltaan tai kausiluoteisesti.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan on huolehdittava arvonlisäverojen ilmoittamisesta jopa silloin, jos liiketoimintaa ei ole ollut tarkastelujaksolla. Lisäksi toiminimiyrittäjä on velvollinen pitämään kirjanpitoa. Toiminimellä tulee siis lisää byrokratiaa, joka saattaa tuntua turhalta, mikäli varsinaista yritystoimintaa ei ole edes kuukausittain.

Kevytyrittäjyys taas sopii nimenomaan pienien, yksittäisten keikkojen laskuttamiseen. Päätoiminen yrittäjyys laskutuspalvelun kautta voi kuitenkin tulla oman yrityksen pyörittämistä kalliimmaksi. Mitään varsinaista tulorajaa ei sille ole, missä vaiheessa oma yritys kannattaa perustaa.

Yrittäjän toimialat

Toiminimiyrittäjyys sopii kaikille toimialoille. Yksityiset elinkeinonharjoittajat jaetaan edelleen liikkeenharjoittajiin ja ammatinharjoittajiin, riippuen siitä, onko yrittäjällä erillistä työntekopaikkaa. Jos yritystoiminta on luvanvaraista, tulee ennen toiminnan aloittamista hakea siihen tarvittavat luvat. Toiminimiyrityksen perustamisilmoituksessa tulee käydä ilmi, mikä yrityksen toimiala on.

Kevytyrittäjyys ei sovellu kaikille toimialoille. Luvanvaraista toimintaa ei voi harjoittaa laskutuspalvelun kautta. Erityisesti eri alojen freelancerit, taiteilijat ja palveluiden tuottajat kattavat suuren osan kevytyrittäjistä. Näillä aloilla on usein yksittäisiä keikkoja, eikä vakituisia työsopimuksia välttämättä helpolla sovita. Työkeikka sen sijaan saattaa mennä ohi, jos työn suorittajalla ei ole keinoja laskuttaa tilaajayritystä.

Toiminimiyrittäjän ja kevytyrittäjän verotus

Verotus on yksi suurimmista eroista toiminimiyrittämisen ja kevytyrittämisen välillä. Koska kevytyrittäjä nostaa tienaamansa rahat palkkana, verotetaan kaikki kevytyrittämisen tulot ansiotulona.

Toiminimiyrittäjän verotus on hieman monimutkaisempaa. Toiminimen yritystulo jaetaan ansiotuloon ja pääomatuloon riippuen siitä, paljonko yrityksen nettovarallisuus on ollut kyseessä olevaa verokautta edeltävän verokauden lopussa. Pääomatulon määrä lasketaan siis niin, että sen suuruus vastaa 20 prosenttia tästä nettovarallisuudesta. Halutessaan yrittäjä voi kuitenkin muuttaa tämän niin, että pääomatuloksi lasketaan 10 % tai 0 % nettovarallisuudesta. Loput ovat yrittäjän ansiotuloa. Kevytyrittäjästä poiketen toiminimiyrittäjä maksaa veronsa ennakkoverona.

Pääomatuloa verotetaan 30 % verokannalla 30 000 euroon saakka. Tämän ylittävästä määrästä veroa maksetaan 34 %. Ansiotulo verotetaan yrittäjän verokortin mukaan. Toiminimiyrittäjän kannattaa laskea, paljonko tulosta on järkevää nostaa pääomatulona. Tällä tavoin verotuksessa voi säästää satoja euroja.

Yrittäjän arvonlisäverovelvollisuus

Jos yrityksen liikevaihto ylittää 15 000 euroa, tulee yksityisen elinkeinonharjoittajan ilmoittautua arvonlisäverovelvolliseksi. Hänen on siis laskettava ja tilitettävä arvonlisäverot 1 – 12 kertaa vuodessa oma-aloitteisina veroina. Jos liikevaihto on yli 15 000 euroa, mutta alle 30 000 euroa, on yrittäjän mahdollista saada alarajahuojennus, joka pienentää veron määrää. Tämä huojennus täytyy laskea itse.

Koska liikevaihto lasketaan kevytyrittäjän tapauksessa laskutuspalvelua tarjoavan yrityksen mukaan, ylittää liikevaihto varmasti 15 000 euroa. Tästä syystä kaikki kevytyrittäjät ovat arvonlisäverovelvollisia, eikä heillä ole oikeutta alarajahuojennukseen. Toisaalta taas arvonlisäveroja ei tarvitse itse tilittää, vaan laskutuspalvelu hoitaa tämän yrittäjän puolesta.

Henkilökunnan palkkaaminen

Yksityinen elinkeinonharjoittaja voi palkata henkilökuntaa palvelukseensa. Yksityinen elinkeinonharjoittaja ei voi kuitenkaan maksaa palkkaa itselleen eikä puolisolleen.

Kevytyrittäjä ei voi palkata työntekijöitä. Koska kevytyrittäjyys on kuitenkin helppo aloittaa, voi kevytyrittäjä antaa työtehtävän toimeksiantona toiselle, joka sitten laskuttaa työn laskutuspalvelun kautta.

Y-tunnus

Toiminimen perustamisen yhteydessä yrittäjä saa Y-tunnuksen. Kevytyrittäjä ei tätä saa. Esimerkiksi OP Kevytyrittäjä -palvelussa yrittäjälle haetaan Y-tunnus. Tässä tapauksessa kuitenkaan ”kevytyrittäminen” ei eroa varsinaisesta toiminimiyrittämisestä, vaan kyseessä on ryhtyminen yksityiseksi elinkeinonharjoittajaksi. Kevytyrittäjyydellä viitataan silloin lähinnä laskutuksen ja kirjanpidon ulkoistamiseen, jotka olisi mahdollista ulkoistaa myös ilman erillistä palvelua.

Yritystoiminnan yhdistäminen työttömyysturvaan

Työttömyysturvan kannalta toiminimiyrittäjän ja kevytyrittäjän katsotaan olevan samalla viivalla. Oleellisinta on se, katsooko TE-toimisto yrittämisen olevan pää- vai sivutoimista. Päätoimisella yrittäjällä ei ole oikeutta työttömyysturvaan, kun taas sivutoiminen yrittäjä voi saada soviteltua päivärahaa. Päätoiminen yrittäjä on TE-toimiston mukaan henkilö, jonka yritystoimintaan käytetty aika estäisi kokoaikaisen työn vastaanottamisen. Luokittelussa ei siis oteta huomioon sitä, paljonko yrittäjä tienaa toiminnallaan, vaan paljonko aikaa yritystoimintaan käytetään. Jos päätoiminen yrittäminen kestää korkeintaan kaksi viikkoa, ei tämä kuitenkaan pudota pois työttömyysturvan piiristä. TE-toimisto ei tee arviota yrittämisen pää- ja sivutoimisuudesta ensimmäisten neljän kuukauden aikana.

Verovähennykset

Sekä toiminimiyrittäjä että kevytyrittäjä saavat verovähennyksiä tulon hankkimiseen liittyvistä menoista.

Sekä toiminimiyrittäjän että kevytyrittäjän on mahdollista saada verovähennyksiä menoista, jotka liittyvät suoraan tulon hankkimiseen. Tällaisia menoja ovat esimerkiksi matkakulut ja YEL-maksut. Esimerkiksi Ukko.fi:n palvelumaksut ovat vuoden 2018 alusta olleet mahdollisia vähentää verotuksessa.

Kevytyrittäjän ja toiminimen kulut

Kevytyrittäjyydestä ei kerry mitään kuluja yrittäjälle, ennen kuin palkka nostetaan omalle tilille. Kevytyrittäjäksi rekisteröityminen on ilmaista, eikä kuukausittaisia kuluja ole. Laskutuspalvelun kautta nostettavasta palkasta maksetaan palkkio palvelulle, joka on yleensä noin 5-7 %. Laskutuspalvelu hoitaa työnantajakustannuksien maksamisen nostettavasta palkasta. Tämä tarkoittaa siis sitä, että laskusta pidätetään kaikki kulut, jotka työntekijän tai yksityisen elinkeinonharjoittajan olisi muuten maksettava itse. 

Toiminimiyrittäjä maksaa verot ennakkoon, kun taas kevytyrittäjä ainoastaan tulojen mukaan.

Toiminimiyrittäjän perustamisilmoitus maksaa 60 euroa. Yksityisen elinkeinonharjoittajan kulut riippuvat siitä, minkälaista toimintaa yrittäjällä on ja paljonko hän on valmis tekemään itse. Esimerkiksi kirjanpitäjän palkkio on maksettava, ellei kirjanpitoa välttämättä halua tehdä itse. Toiminimiyrittäjä maksaa verot ennakkoverona. Tämä tarkoittaa sitä, että yrittäjän tulot arvioidaan etukäteen ja verot maksetaan jo ennen tuloja.

Päätöksen vaikutus perheenjäseniin

Toiminimiyrittäjä ei voi maksaa palkkaa puolisolleen tai alle 14-vuotiaalle lapselleen. Hän voi kuitenkin harjoittaa yritystoimintaa puolisonsa kanssa yhden toiminimen alla. Vaikka puoliso ei osallistuisikaan yritystoimintaan, tulee hänen silti antaa veroilmoitus samaan aikaan yrittäjäpuolison kanssa. Joissain tapauksissa yrittäjän puolison voidaan automaattisesti olettaa toimivan yrittäjänä. Kevytyrittäjyys ei vaikuta mitenkään yrittäjän perheeseen. Kevytyrittäjä ei tietenkään voi maksaa palkkaa puolisolleen, koska hän ei voi palkata ketään. Yhteiseen yritystoimintaan osallistuvat puolisot voivat kuitenkin työskennellä omillaan laskutuspalvelun kautta.

Toiminimen ja kevytyrittäjän kirjanpito ja tilinpäätös

Toiminimiyrittäjä on kirjanpitovelvollinen. Kevytyrittäjän ei tarvitse huolehtia kirjanpidosta lainkaan.

Toiminimiyrittäjän on pidettävä toiminnastaan kirjanpitoa. Kirjanpito tehdään yleensä kahdenkertaisena, mutta pienten toiminimiyrittäjien voi olla mahdollista tehdä kirjanpito yhdenkertaisena. Ero näiden kahden välillä on siis se, että kahdenkertaisessa kirjanpidossa kaikki tapahtumat merkitään vähintään kahdelle kirjanpidolliselle tilille sen mukaan, mikä on rahan käyttö ja mikä sen lähde. Kahdenkertaisessa kirjanpidossa on otettava huomioon laskennallisia eriä, joita asiaan perehtymättömän toiminimiyrittäjän voi olla hankala tehdä itse. Yhdenkertaisessa kirjanpidossa sen sijaan merkitään tapahtumat ainoastaan yhdelle tilille sillä hetkellä, kun raha vaihtaa omistajaa. Yksityisen elinkeinonharjoittajan ei tarvitse tehdä tilinpäätöstä.

Kevytyrittäjän ei tarvitse huolehtia kirjanpidosta ollenkaan. Laskutuspalvelu hoitaa laskutuksen lisäksi myös kevytyrittäjän kirjanpidon. Tästä syystä kevytyrittäjän ei myöskään tarvitse laatia tilinpäätöstä.

Varojen nostaminen ja palkka

Yksityisen elinkeinonharjoittajan henkilökohtaiset varat ja yrityksen varat ovat käytännössä sama asia. Näitä erottaa vain kirjapito, jonne merkitään ainoastaan yrityksen liiketapahtumat. Tästä syystä toiminimiyrittäjä ei voi maksaa itselleen palkkaa, vaan tekee yrityksestä yksityisottoja. Yksityisottojen määrää ei ole rajoitettu, vaan yrittäjä voi käyttää yrityksen varoja kuin omiaan.

Kevytyrittäjä saa palkkansa, kun asiakkaat ovat maksaneet laskutuspalvelulle. Muuten laskutuspalveluiden verkkopalvelussa voi nostaa palkkaa juuri silloin, kun itse haluaa. Yrittäjä voi siis itse päättää, haluaako hän nostaa varoja tiettynä kuukauden päivänä, yhdistää useamman laskun yhdeksi palkaksi vai nostaa palkkaa sitä mukaa, kun sitä kerääntyy.

Henkilökohtaiset mieltymykset

Yhtenä vaikuttavana tekijänä valinnassa on tietenkin omat mieltymykset. Toiset eivät voi sietää kirjanpidon tekemistä ja numeroiden pyörittelyä, kun taas toiset suorastaan nauttivat siitä. Jotkut keskittyvät mielellään ainoastaan yrittämisen ydintoimintoihin, eivätkä halua käyttää aikaansa muihin yrittäjän velvollisuuksiin. Toisille taas on tärkeää pitää kaikki langat koko ajan omissa käsissään. Tästä näkökulmasta ei ole oikeaa vastausta sille, kumpi tapa on parempi. Onneksi olemassa onkin useampia eri vaihtoehtoja yritystoiminnan järjestämiselle, jotta kaikille voi löytyä tapa ilmaista itseään ammattitaitonsa kautta.